Eeva Maria al-Khazaali puhuu ensimmäisestä romaanista ”The Male God”

Runoilijan romaanikäsikirjoituksella oli alusta asti vahva pohja, ja se kiehtoi minua ja Andy Willoughbyä (editojia).

Ennen julkaisemista käytiin pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Tammikuussa 2026 juhlimme vihdoin The Male God -romaanin julkaisua.

Julkistamistilaisuudessa soi Junon upeaa rap-musiikkia ja Bar Loosessa kuultiin myös mahtavia Willoughbyn runoja. Tilaisuudessa tehtiin haastattelu ja nostettiin maljaa.

Nyt julkaisun jälkeen, odottaessa lisää tapahtumia romaanin ympärillä, lähetin Eevalle muutamia kysymyksiä lukijoitamme varten. Tapasimme Helsingin asemalla vaihtaaksemme muutaman sanan ja ottaaksemme kuvan. Tässä on kuva Eevasta sekä hänen kuvauksensa omasta romaanistaan.

Onko "TMG" romaani, joka on rakennettu monologin muotoon, vai onko monologi rakennettu romaanin tavoin?

Tämä kirja on kirjoitettu monologiksi. Sen fragmentaarinen rakenne muistuttaa luonteeltaan paljolti kertojan päiväkirjaa. Jo ajatuksena tällainen muistiinmerkitseminen on mielestäni henkilökohtaista, ja henkilökohtainen on aina universaalia.

Puhuja puhuttelee toista henkilöä ”sinänä” ja käyttää ilmaisuja kuten ”Kirjoitan sinulle”, ”En voinut unohtaa sinua” ja ”Älä uskalla kyseenalaistaa onneani”. Lukija voi samalla samastua tähän puhuttelun kohteeseen. Voiko tätä pitää runoilijan tekniikkana – tapana rikkoa ajan ja tilan rajoja sekä laajentaa ilmaisua pelkkiä retorisia kysymyksiä pidemmälle?

Olen aloittanut urani kirjailijana runouden parissa. Tuona aikana sivun yli katsominen, tällainen metataso on ollut minulle erityisen rakas ja myös minulle tyypillinen.

Teoksessa muistoja idealisoidaan ja romantisoidaan, kunnes tunteet eskaloituvat pakkomielteeksi.

Onko tämän jälkeen valittu polku mahdottomuuden järkeistämistä ja intohimon muuntamista tuntemattoman ihmisen elegiaksi?

Tämä on limenrenssin ilmenemä. Limerenssi on yhdysvaltalaisen psykologin, Dorothy Tennovin 1970-luvulla lanseeraama termi, joka kuvaa usein jopa täysin tuntemattomaksi jäävän yksipuolisen rakkaudenkohteen idealisointia, romantisointia ja pakkomiellettä, joka kohdistuu kohteeseen. Tennovin tutkimus toimi kirjan suurena inspiraationa.

Ehkä tämä kuitenkin voisi olla meditaatio ja reflektinen elegia, vaikkakin dramaattisen ylenpalttinen, miltei hyperbolinen ilmaisu ja kieli ovat myös ironisia aina kirjan nimestä lähtien.

Romaani TMG yhdistää antiromanssia ja limerenssiä, eli pakonomaista ihastumista. 

Miten tämä yhdistelmä haastaa perinteisiä rakkauden kuvauksia, ja millaisena näet sen merkityksen feministisenä luovana työnä?

Kirjani ei ole konventionaalinen rakkaustarina. Se on syväsukellus limerenssiin. The Male God yhdistää antiromanssin ja limerenssin tavalla, joka radikaalisti purkaa perinteisen rakkaustarinan rakenteen. Rakkaus ei aina etene kohti vastavuoroisuutta tai täyttymystä oikeassa elämässäkään. Olenkin käsitellyt tätä fiktiivisesti siitä miten se näyttäytyy pakkona ja toistuvana tilana kertojan näkökulmasta. Feministisesti teos esittää tarinan ilman rakkauden täyttymystä ja purkaa tietoisesti valtarakenteita. Tämä teos kiteyttää henkilökohtaisten kokemusten merkitystä ja kuinka se intensiivisenä, ristiriitaisena, villinä ja vallattomana voi ilmentyä tekevän subjektin näkökulmasta.

Teksti ja kuva: Zoila Forss